Kohta on palloa taottu kotimaisessa miesten liigassa kolmasosa kaudesta, ja onkin hyvä hetki purkaa tähän saakka nähtyä. Käyn tässä kirjoituksessa lyhyesti läpi jokaisen joukkueen suorituksen tähän saakka, ja arvioin myös yksittäisten pelaajien suorituksia. Lähden purkamaan joukkueita loogisesti sarjataulukon sijan mukaan. Ja toki perinteitä kunnioittaen mukana on myös top-listat tämän kauden tähän saakka parhaimmista ja heikoiten esiintyneistä pelaajista listataan, parin muun top-listan ohessa. Teksti on aloitettu kirjoittamaan silloin kun Valepa oli vielä pisteissä johdossa liigassa, enkä alkanut sitä korjaamaan joten järjestys ei ole täysin runkosarjan tämän hetken mukainen.
1. Valepa:
Sastamalan ylpeys on tutulla paikallaan sarjataulukossa, joskin tällä kertaa todennäköisesti vain sen vuoksi että takana tulevilla Hurrikaanilla ja Savo Volleylla on ottelu tai kaksi vähemmän pelattuna. Rehellisesti sanottuna Valepan peli on yskinyt tällä kaudella silmin nähden. Tuntuu että se enin palo ei ole ollut kentällä kuin korkeintaan pätkittäin. Ja kun asiaa miettii, on se ihan ymmärettävää. Joukkue koostuu enimmäkseen kokeneista pelaajista jotka ovat pelanneet ammattilaisena jo melkein iäisyyden. Joukossa on moninkertaisia Suomen mestareita ja ulkomaankentilläkin kaiken nähneitä pelimiehiä. Ei ihme että syttyminen kotimaiseen mestaruusliigaan josta kaikki on jo voitettu ja nähty hieman alkukaudesta tökkii, eritoten kun osa pelaajista kamppailee vaivojen kanssa. Viimeisimmissä kotiliigan peleissä Valepa on kuitenkin pelannut jo parempaa lentistä. On takuulla keväällä taas kultataistelussa mukana, joskin jos aiemmin mestaruus on tullut Valepalle luvattomankin helpolla, nyt se kullan eteen joutuu tekemään kaikkensa. Hurrikaani ja Savo etunenässä ovat erittäin vaarallisia joukkueita ja melkeinpä samalla viivalla Valepan kanssa. Aiempiin vuosiin verrattuna Valepa on selvästi ohuemmalla kovien miehien ryhmällä liikenteessä. Suihkonen-Sundberg-Esko-Pettersson-Kaurto-Mutka-Oivanen ryhmän lisäksi ei kentälle ole oikein vaihtaa miehiä jotka peliä edistäisivät, ainakaan heitä enemmän. Nikula voi käydä tarjoamassa Oivaselle paikkausta välillä, mutta tuskin pystyy oikeasti pelipaikasta haastamaan.
Suihkonen on ollut alkukaudesta pirteä laidassa ja selvä kohennus siihen mitä nähtiin kesällä maajoukkueessa. Lyönnit ovat lähteneet mukavan korkealta ja hyvillä tehoilla. Toisen yleispelaajan paikka on mielestäni Valepalla ollut sen sijaan tähän saakka pienehkö pettymys. Ei sundberg varsinaisesti ole mitenkään erityisen huonosti pelannut, mutta jotenkin odotan mieheltä enemmän. Tuntuu että hän on hieman heikentynyt Suomessa ollessaan. Kunnari puolestaan ei yksinkertaisesti ole siinä kunnossa että voisi rehellisesti haastaa pelipaikasta. On saanut jonkin verran peliaikaa alkukaudesta, mutta ei pysty tällä iällä enää yksinkertaisesti tarjoamaan joukkuelle sitä mihin on totuttu. Kunnarin kohdalla odotuksetkin on aina niin isot, että pelkkä nostavan yleispelaajan roolin hoitaminen kunnialla näyttää helposti katsojien silmiin epäonnistumiselta. Hakkurina palloja takonut Oivanen on näyttänyt ainakin minusta hieman vaisulta, mutta ei hyökkäystehot 48.9% mitenkään huonot ole.
Esko on ollut alkukaudesta myös aika haalea ilmestys totuttuun nähden. Se aiemmin nähty palo peliin mielestäni on hieman kadoksissa. Ehkä nestori syttyy kauden edetessä ja tärkeiden pelien lähestyessä. Vaikka Lehtimäki on välillä tällä kaudella pelannutkin Kangaskokon halusta, ja selvinnyt ihan kunnialla tähän saakka, ei hän ole vaihtoehto tärkeisiin peleihin kentälle. Keskari Petterson on saanut aivan älyttömästi ruokaa keskelle varsinkin Eskolta ja hyökännytkin ihan mukavalla 56% onnistumisella. Torjunnassa on kuitenkin ollut hänellä aivan liian hiljaista, sillä joukkuekaveri Kaurto on ottanut saman määrän torjuntoja, mutta pelannut vain kolmaosan peliajasta. Myös koko liigan keskareihin verrattuna saldo 14 torjuntaa on heikko, eritoten pelattuihin eriin nähden. Monet laituritkin ovat häntä edellä, niin omasta joukkueesta kuin koko liigasta.
Valepa tulee nostamaan tasoaan kevättä kohti mentäessä, mielenkiintoista nähdä mihin se tällaisella tasaisemmalla kaudella riittää.
2. Savo Volley:
Savolaisryhmä on tälle kaudelle nostanut selkeästi pelillistä tasoaan. Isoin muutos aiempaan on tosin hyvin luonnollinen, Ojansivu ja Siltala ovat olleet terveempiä ja paremmassa kunnossa. Viime kausi meni molemmilta pipariksi loukkaantumisten ja niistä kuntoutumiseen. Täten kumpikaan ei ollut parhaassa kunnossaan. Nyt molemmat ovat saaneet reenata pohjille kunnolla ja esitykset ovat selkeästi parantuneet. Viimeisimmät ottelut Savo Volleylta ovatkin olleet erityisen vakuuttavia. Tilastoja katsoessa on helpoo ymmärtää miksi Savo on pärjännyt tähän saakka niin hyvin kuin on. Se hallitsee melkeinpä jokaista joukkuetilastoa. Seuraavassa niitä hieman purettuna.
Joukkueella on onnistuessaan vahva hyppysyöttö, joka helpottaa pelaamista. Tilastoissa heidän syöttönsä onkin ollut kova, varsinkin suorissa ässissä mitattuna, sillä niitä on liigan eniten. Tosin myös virhemäärät ovat liigan isoimmat. Myös tästä vaikeasta syötöstä johtuen Savo on saanut torjuntapeliinsä selkeyttä ja onkin ollut tähän saakka koko liigan paras torjuntajoukkue, lukemalla 2.8 torjuntaa per erä. Savon suurin vahvuus on siltikin ollut tähän saakka heideän leveä ja ennenkaikkea tehokas hyökkäyksensä. Jokainen mies on kantanut vastuutaan, ja toki se kertoo myös passari Ivanovin onnistumisesta. Savo on ykkönen niin hyökkäysprosentissa (54%) kuin hyökkäystehoissa(39%). Hyökkäyslukema on älyttömän vakuuttava, varsinkin kun huomioidaan että Savo ei missään nimessä ole ollut parhaita vastaanottavia joukkueita, vaan päinvastoin on siinä keskikastin alapuolella. Yli 50% onnistumiset hyökkäyksessä ovat hirvittävän kovia lukemia noista vastaanotto lukemista mitä Savolla on.
Yksittäisistä pelaajista Savolta on voisi nostaa onnistujiksi melkeinpä koko joukkueen, mutta poimitaan sieltä nyt kuitenkin vielä yksittäisiä pelaajia. Brassikeskari Leitzke on ollut hyvä hankinta, eritoten 71.5% hyökkäysonnistumiset ovat aivan hirvittävä lukema keskarillekin. Yleispelaajat Siltala(54.8%) ja Määttänen(54.7%) ovat olleet tällä kaudella suorastaan erinomaisia nimenomaan hyökkäyksessä. Ivanov myös tykkää sumputtaa passia paljon nimenomaan neloslaitaan, ja siksi passimäärätkin ovat molemmilla yhtä isot kuin hakkuri Ojansivulla. Iso passimäärä toki ainoastaan nostaa hyvän hyökkäysprosentin arvoa. Nuoren Heiskasen ei tarvitse kentälle tuloa juuri haaveilla jos molemmat jatkavat tällä suoritustasolla, ero hyökkäyksessä on niin iso. Määttäsen kohdalla on myös muistettava mainita tällä kaudella hyökkäyksen virheprosentti. Itsekin olen häntä kritisoinut aiemmin liioista virhemääristä, ja tälle kaudelle Miro on tehnyt asiassa aivan totaalisen täyskäännöksen. 13.6% virheprosentti on aivan fantastinen suoritus melkein 300lla hyökkäyksellä ja noilla hyökkäystehoilla. Ja vielä haluan nostaa yhden seikan esille Miron kaudesta tähän saakka. Hän on joutunut vastaanotossa ylivoimaisesti isoimpaan pallosateeseen (358 vastaanottoa) tähän saakka ja hoitanut senkin osa-alueen kunnialla. Määrä on melkein tupla moneen yleisepelaajaan tai liberoon verrattaessa. Olen itse aiemmin kritisoinutkin Määttäsen esityksiä, mutta kyllä myös ylistystä on annettava silloin kun se on ansaittu. Mahtavaa Miro! Näillä suorituksilla myös maajoukkue tulee aivan väkisin tutuksi kesällä.
Otan tarkempaan syyniin joukkueen hakkurin Ojansivun, koska hän on yleisölle ja myös itselleni mielenkiintoinen pelaaja. Ojansivu onkin myös pelannut loistavaa kautta ja kaikesta näkee, että mies on ihan eri kunnossa kuin viime kaudella. Hänen syöttönsä on taas todellinen uhka ja hänen syöttömääränsä 170kpl on aivan erinomainen, tarkoittaen että hänen syöttörotaatiossaa Savo tekee paljon pisteitä. Syöttö on ennen kaikkea myös tehokas, sillä joka seitsemäs Ojansivun syöttö tuottaa puhtaan ässän. Virheprosentti 20% on myös hieno lukema niinkin painavalle ja tulosta tuovalle syötölle. Omaan silmään Ojansivun syötössä miellyttääkin kaikkein eniten hänen 'syöttömentaliteetti'. Ja tällä tarkoitan sitä, että hän tunnistaa hetkiä milloin syöttövirhettä ei kannata tehdä. Kun vastustajajoukkue tuskailee sideoutin kanssa, Ojansivu malttaa hyvin mieltään syöttää myös lyhennettyjä/puolikovia syöttöjä jotka mahdollistavat pisteputkien syntymisen. Moni pelaaja jahtaa pari onnistumista alla koko ajan isompaa pommia syötössä ja virhemäärät katkaisevat hyviä hallintahetkiä pelissä. Myös aikalisä vaikuttaa Ojansivun syöttövuoroon hämmentävän vähän, ja hänen syöttövuorollaan niihin saa yleisö kyllä tottua. Kenenkään muun syöttövuoroa tuskin katkaistaa liigassa yhtä usein, joka nostaa entisestään suorituksen arvoa.
Ojansivulla on myös liigan hakkureista kirkkaasti eniten torjuntoja (28kpl) ja ässiä (27kpl). Itse asiassa torjuntamäärä on koko liigan toisiksi suurin, ainoastaan Lakkapään keskari Kovac on häntä edellä (30kpl). Tämä on aika mielenkiintoinen tilasto, sillä Ojansivua ei ole ikinä pidetty järin hyvänä torjujana. Myös hyökkäysprosentti on Ojansivulla kelvollinen (46%), vaikka niillä ei ihan Ropposen tai Sivulan luvuille päästäkään, jotka ovat molemmat hyökkäneet yli 50% tehoilla. Parannettavaa siinä Ojansivun tasoiselle hakkurille kuitenkin on, ja yksi syy tähän on se, että Ojansivun passi kakkoseen ja ykköseen on hyvin nopea ja vaativa, ja Ivanovilla tuleekin edelleen sinne paljon "ohipasseja", joista Ojansivu vain kikkailee palloa yli. Ivanov selvästi myös ajoittain arkailee ylipäätään heittää passia tästä syystä Ojansivulle kakkospuolelle ja pelaakin mieluummin palloa 'turvallisemmalle' puolelleen neloseen yleispelaajille. Tähän yksityiskohtaan kannattaa kiinnittää huomiota jo ihan kuriositeettina. Hypoteettisena ajatuksena Tervaportti-Ojansivu akseli olisi liigassa taatusti ihan hyvän matkaa yli 50% parivaljakko.
Jos Savon peli pysyy samoilla uomilla ja pelaajat terveenä, taistelee se tällä kaudella mestaruudesta saakka tosissaan.
3. Hurrikaani:
Vuodesta toiseen Hurrikaani on kärkitaistossa mukana. Ja niin kauan kuin joukkueen runko pysyy näinkin laadukkaana, tulee myös siellä olemaan. Heino peluuttaa joukkueellaan hyvin selkeää ja rauhallista lentopalloa, joissa peruasiat ovat kunnossa. Aiemmin hyvin tulisieluisenakin tunnettun Heino näyttää ajoittain itsekin niin rauhalliselta penkillä, että meinaa tunnistaa samaksi mieheksi. Hurrikaanilla on kaikki perusasiat hallinnassa. Hyökkäys, torjunta, syöttö ja vastaanotto ovat kaikki aivan lähellä liigan kärkeä. Joukkueen tärkein pelaaja on hakkurin paikalla joka kausi tasaisesti tuhoa tekevä Ropponen. Sivulan kanssa liigan parhaan hakkurin hyökkäysprosentin taistelua käyvä vasuri on jokaisessa pelissä luottamuksen arvoinen. Yleispelaaja kaksikko Mäkinen-Toiviainen on myös aivan liigan kärkeä. Mäkinen on tullut hyvin takaisin Suomen liigaan ja saa paljon ruokaa passari Krniciltä.
Krnic on passarina ollut tähän saakka hyvä hankinta. Hieman hitaammalla liikkumisellakin vanha Kroaatti-konkari heittää hyvin laadukasta passia. Pelaa itse asiassa melko selkeää ja yksinkertaista peliä, mutta passin laatu on erinomaista. Laiturit ovat Hurrikaanin pelin selkeitä johtohahmoja. Ropponen(51.6%) on ollut liigan parhaita pelipaikallaan tähän saakka. Saa toki selvästi enemmän apuja muilta laitureilta kuin mitä Sivula on saanut Akaassa. Ropponen on syöttänyt ja hyökännyt hyvin, torjunta on hänellä edelleen selkeä heikkous.
Mäkinen on ollut yleispelaajan tontilla mies paikallaan. Liigan parhaita yleispelaajia tähän saakka, taistelee ainakin kyseisestä tontista Siltalan ja Määttäsen kanssa. Savon miehillä on hyökkäysprosentit jonkin verran Mäkistä edellä tähän saakka, mikä kääntää vaakaa heidän suuntaansa. Mäkinen on puolestaa ollut liigan yleispelaajista paras syöttäjä. (Hänninen, Suihkonen ja Helenius ovat myös onnistuneet hienosti kokonaisuudessaan) Toiviainen on ollut hieman pienemmässä roolissa yleispelaajia verratessa, mutta on pelannut tasaisen hyvin ja tasapainottaa Hurrikaanin peliä entisestään. Hauskana kuriositeettina Toiviainen taitaa olla ainoa pelaaja liigassa jolla on enemmän ässiä kuin virheitä syötettynä. 121 syötöstä virheitä on kertynyt kokonaista 1kpl ja ässiä 3kpl. Luvuista voi helposti päätellä, että millään riskisyötöllä ei olla liikenteessä.
Hurrikaani on tänäkin keväänä taistelemassa kultaisimmista mitaleista, olisiko nyt jo aika? Täydet mahdollisuudet siihen on olemassa.
4. Akaa Volley:
Akaa on hyvin nopealla tahdilla nostanut satsauksia joukkueeseensa. Pari kautta sitten häntäpäässä räpiköinyt joukkue on nyt kasannut melko isollakin rahalla menestyvän joukkueen. Selvästi isoimpana satsauksena hommattiin maajoukkuehakkuri Sivulla takomaan palloa kakkospuolelta kenttää. Joukkueeseen on hankittu myös kovia keskipelaajia virolaisen Naaberin ja Savosta kaapatun Kaatrasalon muodossa. Yleispelaajien paikkoja täyttää viime kaudesta jatkava Herrera ja Oulusta monta kautta hyvin pelannut Pennanen. Akaa on torjunnassa liigan keskikastia ja vastaanotossa melko lähellä kärkeä.
Ongelmana voisi nostaa, että laitahyökkäys on ollut Akaan tähän mennessä ehkä Akaan selkeästi isoimpia kehityksen kohteita. Poislukien siis Sivulan hienot esitykset. Yleispelaajat hoitavat nostajan tonttinsa hienosti, mutta molemmmilla on hyökkäyksessä ollut melko hankalaa. Mikkosen kuntoutuminen täyteen kuntoon on varmasti Akaan toiveissa eritoten tätä tonttia ajatellen. Mikkonen on hyvä nelospaikan hyökkääjä hakkuriksi ja olisikin todennäköinen toinen yleispelaaja optimitilanteessa. Sivulan tonttia hän ei hakkurin paikalla pysty haastamaan ja juuri nelospuolelle Akaa tarvitsee lisää tehoja. Mikkonen on myös pelannut aiemmin yleispelaajan paikalla pitkään ykkössarjassa, joten hän pystyy sen pienen vaadittavan nostotontin hoitamaan aivan riittävällä tavalla. Herrera ja Pennanen sitten taistelisivat nostavan yleispelaajan paikasta ja silloin heidän nykyisetkin hyökkäystehot olisivat riittävät ja peli olisi silti tasapainossa.
Herrera on ollut yleispelaajista kuitenkin vahvempi (39.4% hyökkäys), joskin hänelläkin on ollut ajoittain selkeitä vaikeuksia. Eddy vaatii edelleen todella nopeaa laitapassia ja välillä homma menee tämän johdosta melkoiseksi tuhraukseksi, joskin onnistuessaan on näyttävää. Pennanen sen sijaan on ollut tähän saakka itselleni selkeähkö pettymys odotuksiin nähden, nimenomaan siis hyökkäyspäässä. Onhan Pennanen jo pitkään tiedetty olevan hyvin vähillä virheillä ja paljon hidastettuja lyöntejä käyttävä tasapainottava yleispelaaja, mutta tällä kaudella tehot ovat olleet silti liikaa hukassa. 34.9% on aivan liian alhainen lukema Pennasen tasoiselle pelaajalle, ja myös Akaalle jos se aikoo keväällä mennä pidemmälle. Molempien yleispelaajien pitää parantaa ja päästä edes yli 40% lukuihin. Torjunta molemilla herroilla tiedetään melko heikoksi, ja siellä tuskin isoa muutosta edes odotetaan tapahtuvan, eikä välttämättä tarvitsekaan sillä hyvällä vaimentamisella he jo pärjäävät pitkälle. Vastaanotto Pennaselta on sujunut sen sijaan aivan erinomaisesti, lähelle liigan kärkeä yleispelaajissa.
Keskitorjujien osalta Akaa onnistui hyvin virolaisen Naaberin hankinnassa. Hän on hyvä ja tasapainoinen pelaaja. Saa torjuntoja mukavasti ja on Akaan paras hyökkääjä keskitorjujista 60.8% hyökkäyksellään. Kaatrasalo on tähän saakka pelannut keskitorjujista vähiten, eikä ole ollut aivan oma itsensä. Torjuntamäärä (9) on vähäinen pelattuihin eriinkin nähden ja hyökkäys (56%) on keskarille vain mukiinmenevä. Sieltä suunnalta sopii odottaa tason nostoa myös. Kolmas keskitorjuja Pitkänen on saanut hyvin peliaikaa ja on myös täyttänyt paikkansa hienosti. Pitkänen on pelattuihin eriin nähden erittäin korkealla torjuntatilastoissa 26 torjunnallaan ja myös selkeästi Akaan paras. Hieno esiintulo mieheltä peliajallisesti hiljaisempien kausien jälkeen. Hyökkäyksessä Pitkäsellä on ylimääräistä tohinaa vielä enemmän kuin tarvitsi, ja tämä näkyy myös tehoissa. 47% on keskipelaajalle auttamatta liian vähän onnistuneita suorituksia.
Hakkuri Sivula on ollut hyvä. Hän on vastannut hyvin isolta osalta Akaan laitatehoista ja on ollut ylivoimaisesti heidän tärkein pelaaja. Urpo on myös hoitanut tiukkoja pelejä hyvin Akaalle. 52.8% hyökkäysprosentti on koko liigan hakkureista paras. Ja huomionarvoista on myös että Sivulan virheprosentti (13.1%) hyökkäyksissä on myös koko liigan hakkureista pienin, ja itse asiassa melko puhtaasti. Todellakin hatunnostoinen suoritus Sivulalta. Kaikesta huomaa että mies on kesän aikana saanut itsensä takaisin kuntoon ja kenties taas Suomen parhaaksi hakkuriksi.
Akaa taistelee rosterillaan ja Sivulan ansiosta jopa mitaleista saakka, mutta ilman muiden laitamiesten kohennusta jää kamppailusta parhaista sijoista kolmelle edellä listatulle joukkueelle.
5. Loimu:
Tälle kaudelle todella isosti muuttunut Raision ylpeys on onnistunut tähän saakka aika lailla odotetusti. Loimu hankki mielenkiintoisen yleispelaajan Israelista kun Hershko täydensi joukkuetta. Keskitorjujan paikalle hankittiin tuttu Australian maajoukkueen keskimies O'Dea ja amerikkalainen Leeson. Liberoksi hänen maamiehensä Aylsworth ja hakkuriksi Brassi Ferreira. Paljon on Loimulla siis myös ulkomaalaisia pelaajia mukana, ja aika lailla myös pakon sanelemana sillä Suomalaisia laadukkaita pelaajia on rajallisesti. Loimu on pitänyt myös kukkaronnyöreistään todella tiukasti kiinni hankkiessaan pelaajia. Passariosastolla Loimussa mennään kuitenki suomalaiskommennossa kun Laakso ja Saarinen ovat pitkälti jakaneet vastuutaan.
Loimu on tilastoja katsoessa myös sijoituksensa mukaisesti tasaista keskikastia melkeinpä kaikessa. Loimun pelissä on vielä selkeitä kehityskohteita, kuten melkein jokaisella joukkueella tällä hetkellä kautta mutta potentiaalia joukkueesta löytyy ja onkin mielestäni selkeästi paras haastaja äsken listatuille neljälle kärkijoukkueelle. Loukkaantumisia tämäkään joukkue ei kestä, varsinkaan Hershko/Ferreira akselille.
Hakkuri Ferreira on lyöntitekniikaltaan hieman omintakeinen kaveri, mutta saa tulosta aikaan kuitenkin riittävillä tehoilla. Välillä tosin esim. ykköspaikan hyökkäys näyttää vielä ajoittain melko hakemiselta. Silti, 46% hyökkäys ja ainakin omaan silmään näyttää että Ferreirassa on myös ylimääräistä potentiaalia vielä jäljellä. On ollut ihan kohtalainen hankinta tähän saakka Loimulle ja täyttänyt kyllä ruutunsa. Hershko(45.7% hyökkäys) on ollut tähän saakka kuitenkin joukkueensa tärkein pelaaja, ja melko odotetusti sillä isoon rooliin Loimu hänet hankkikin. Hershko saa joukkueestaan selvästi eniten passeja, sekä neloseen että paippiin, varsinkin kun hakkuri Ferreira on ykköspaikalla ja siellä epävarmahko. Kasimir Vuorinen miehittää useimmiten toisen yleispelaajan paikkaa, ja on selvästi pienemmällä hyökkäysvastuulla, saaden noin puolet Hershkon passimäärästä. Vuorinen hyökkää tosin siihen nähden paljon melko hankalia paikkoja ja 40% hyökkäys on tähän saakka ihan ok suoritus. Torjunta ei ole ollut Vuorisen vahvuuksia vaan kasassa on tällä hetkellä vasta 4 torjuntaa kun parhaalla yleispelaajalla (Sakari Mäkinen) on niitä kasassa jo 26.
Keskitorjujat Leeson(58% hyökkäys), nuori Mäki ja O'Dea ovat täyttäneet paikkansa kelvollisesti. Nuori mäki joutui heti kauden alkuun kovaan paikkaan kun O'Dea oli maajoukkueen mukana ja liittyi Loimuun vasta myöhemmin. Mäki kuitenkin hoiti paikkansa ihan mukiinmenevästi vaikka nuoruus totta kai näkyi otteissa. Aussi O'Dea on Loimun keskareista selkeästi paras, ja onkin hyökännyt parhaalla (60,7%) prosentilla Loimun keskareista ja ottanut torjunnoissakin Leesonin jo melkein kiinni vaikka on pelannut puolet vähemmän. Libero Aylsworth on ollut hyvä hankinta tontilleen.
Loimulla on mahdollisuus keväällä taistella jopa mitalipeleissä jos kehitys on oikean suuntaista. Runkosarjassa olisi tällöin kuitenkin tärkeää sijoittua 5 parhaan joukkoon ja välttää täten hyvin todennäköisesti kolmen kärjen, eli Savon, Hurrikaanin ja Valepan kohtaaminen puolivälierissä. Akaata vastaan Loimu pystyy taistelemaan jatkopaikasta.
6. Tiikerit:
Hyvin nuorella ryhmällä ja täysin suomalaisin voimin sarjaan lähtenyt Tiikerit on Loimun tapaan ollut aika lailla ainakin omien odotuksieni mukainen joukkue. Tällä tarkoittaen sitä, että joukkue taistelee tosissaan sijoista 5-6 runkosarjassa. Keski-Sipilä on saanut Tiikerit pelaamaan hienosti lähellä nuorten maksimitasoa monessa pelissä. Joukkue on todella, todella kapea rosteriltaan sillä ainoastaan yleispelaajan paikalle on mahdollista tehdä järkevää vaihtoa (Mäkinen tai Lahti). Muilla tonteilla runkopelaajat saavat ja joutuvat rehkimään pelistä toiseen kokonaisia matseja jos menestystä halutaan. Tiikerit on lähtenyt sarjaan hyvin maltillisella budjetilla ja tämä näkyy myös rosterin leveydessä. Kuten arvata saattaa loukkaantumisia se ei kestä lainkaan, ei varsinkaan passari Välimaalle, hakkuri Keskiselle tai yleispelaaja Hänniselle. Nuoret pelaajat ovat kuitenkin vastanneet huutoon hienosti ja ovat ainakin tähän saakka jaksaneet kantaa taakkaa harteillaan.
Tiikerit on pelannut paljon eriä, mutta kahden tärkeimmän hyökkääjän hyökkäysmäärät ovat silti valtavan suuria. Keskinen ja Hänninen ovat nimittäin keskenään hakanneet palloa melkein 800 kertaa. Keskisellä (37.65% hyökkäys) tämä hyökkäysmäärä näkyy myös tehoissa. Nuorelle hakkurille vastuu ja passimäärä on niin suuria, että numerot väkisin painuvat hieman alas, ja virheprosentti on liigan hakkureista suurin (21.6%) Lakkapään hakkuri Fathersin kanssa. Keskisen numerot eivät noin tietenkään hirveän kauniilta näytä, mutta kuten sanottua on hän joutunut todella nopeasti hyvin isoon rooliinkin, joten vaatimustasoa pitää älytä suhteuttaa. Ainakin itseltä Keskinen saa puhtaat paperit tähän saakka.
Hänninen sen sijaan on ollut kenties koko liigan suurimmasta vastuusta riippumatta rehellisesti sanoen fantastinen. Nuori yleispelaaja on ponnistanut Ettasta nyt liigan yleispelaajien parhaimmistoon. Yleispelaajalle todella isosta 381 passimäärästä huolimatta on Hänninen paukuttanut palloa kenttään erittäin komealla 50.9% lukemilla! Ja tämä huolimatta siitä, että muut joukkueet tietävät Hännisen olevan Tiikereiden vaarallisin hyökkääjä, ja on torjuntataktiikkaansa varmasti muokannut myös sitä ajatellen. Määttäsen lisäksi myös Hänninen voi olla varma maajoukkuekutsusta kesälle. Hänninen on Tiikereille melkeinpä kaikki kaikessa, ja hänen loukkaantumistaan homma ei kestä, toivotaan että mies pysyy kasassa työmäärästä huolimatta.
Passari Välimaa on myös ollut mielestäni positiivinen yllätys. Hieman ehkä omintakeiselle tekniikalla passaava Välimaa joutuu kantamaan pelinrakentajan viittaa aivan yksinään, sillä mitään apua ei vaihtopenkiltä ole tarjota. Rekomaa on keskipelaajana suoriutunut roolistaan myös ihan mukiinmenevästi. Hyökkäysprosentti on 54.8% ja torjuntojakin on tarttunut jo ihan mukavasti 27kpl verran. Saman voi sanoa myös pelikaveri Leppälästä joka on hyökännyt koko liigan keskareista tällä hetkellä toiseksi eniten (141 kertaa) ja on tehnyt sen kelpo 58.9% tehoilla. Torjunnoissa Leppälä on jäänyt hyvin vähäisiin lukemiin (vain 12kpl) eritoten pelattuihin eriin nähden, joita Tiikereilla on liigan eniten. Toisen yleispelaajan tontti Tiikereillä vuotaa jonkin verran pahasti eritoten hyökkäyspuolella sillä sekä Lahti (34.8% hyökkäys) että varsinkin Mäkinen (24.3% hyökkäys) ovat olleet selkeissä hankaluuksissa verkolla.
Tiikerit kamppailee Loimun ja Ettan kanssa viidennestä sijasta ihan tosissaan. En tiedä voiko paukut riittää kapealla rosterilla välieriin saakka, mutta nuorten pelaajien esityksiä on aina mukava seurata, erityisesti Hännisen tekeminen kannattaa ottaa seurantaan jos ei vielä kaveri ole ennestään tuttu.
7. ETTA:
Todella isosti pakon edessä uudistunut Oulun Etta on kasannut taas tuttuun tyylinsä joukkueen hyvin nuorista suomalaislupauksista. Kuoksa on varmasti tiedostanut, että edellisestä kaudesta tasonpudotus tulee olemaan hirmuinen ja onkin joutunut lähtemään kauteen puhtaasti nuorien kehittäminen mielessä. Kaikki edellisen kasvatustyön hedelmät (Ronkainen, Hänninen, Jokela, Haapakoski) ovat nyt joko ulkomailla tai muissa seuroissa. Etta hankki runkopelaajikseen Loimusta loukkaantumisista kärsineen Marttilan ja suomalaisesta pääsarjalentopalloilusta vähäksi aikaa kadonneen Heleniuksen. Molemmat ovatkin olleet ETTAn tärkeimmät pelaajat tähän saakka. E
TTA on tähän saakka liigan häntäpäätä joukkueen kokonaistilastoja vertaillessa melkeinpä kaikilla osa-alueilla, paitsi vastaanotossa he kuuluvat keskikastiin. Täytyy kuitenkin huomioida, että ETTAn otteluohjelma alkukaudelle oli todella brutaali. Ensimmäisestä kuudesta pelistä he pelasivat kaikki ottelut liigan viittä parasta joukkuetta vastaan (Valepa x2, Savo, Hurrikaani, Akaa ja Loimu) ja näistä neljä ensimmäistä otteluaan vieläpä vieraissa. Ettan todellisesta tasosta onkin saatu parempaa kuvaa viimeisimmissä otteluissa kun se on pelannut myös häntäpään joukkueita vastaa kolme kertaa ja voittanut niistä jokaisen. Ettan rosteri on myös pelikäyttöön hyvin ohut, sillä vaikka nimiä on listassa useampia, ei Kuoksalla ole käytettävissään tulosta halutessaan kuin oikeastaan ohut hakkurivaihto Sorvojasta-Sosunoffiin. Ja tämäkin on todennäköisesti parhaimmillaankin hyvin näennäinen vaihto pelin kohentumista ajatellen. Marttilan, Sorvojan ja Heleniuksen rooli tuleekin olemaan erittäin suuri koko kauden ajan.
Palataan pelaajista oululaisten yleispelaajiin. Eritoten Heleniuksen rooli on ollut hirmuisen iso. 400 passia (46.5% onnistumisella) jo tähän mennessä hakannut Helenius on myös palannut sille tielle mitä häneltä nähtiin maajoukkueessa pelatessaan. Hyökkäykset lähtevät rohkeasti ja hyvältä korkeudelta, näyttää kuin mies olisi jälleen uudestisyntynyt peliin. Marttila on päässyt Heleniusta hieman pienemmällä hyökkäyskuormalla ja selviytynyt roolistaan ihan mukavasti (44.2% hyökkäys). Vastaanotossa Marttila on sen sijaan saanut eniten työtä Ettan pelaajista selviytyen siitäkin tähän saakka hyvin. Sorvoja on tullut takaisin liigaan ja alkaa päästä pikkuhiljaa vauhtiin 45.1% hyökkäystehoilla.
Keskitorjujista Niinivaara on ollut torjuntapelissä vallan hyvä 26:lla torjunnallaan, mutta on hyökkäyspelissä ollut tähän saakka hankaluuksissa 42.9% hyökkäyslukemillaan, jotka ovat keskipelaajalle auttamatta heikot. Joukkueen tärkeä runkopelaaja Väisänen on ollut loukkaantunut ison osan kaudesta tähän saakka ja hänen tilallaan kovaan paikkaan joutunut Tuomas Hänninen on käytännössä mukana kentällä vain täyttääkseen tontin. Passimääräkin hänelle on noin 1 passi per peli, joten vastustajan ei tarvitse vahtia keskitorjuntaa hänen kohdallaan lainkaan. Napattuna kuitenkin jopa 9 torjuntaa joka voidaan laskea mielestäni ihan hienoksi suoritukseksi, sen verran hankalaan rakoon on nuori mies joutunut pelaamaan. Passari Jylhän passi heittää edelleen välillä aika lailla, eikä tarkkuutta tunnu löytyvän tasaisesti.
8. Vantaa Ducks:
Vantaalla lähdettiin kauteen pitkälti melko tutuilla pelaajilla, ja muutamille pelipaikoille hankittiin apuja ulkomailta. Hakkuriksi hommaattiin Serbiasta Strugar, joka on hoitanut tonttiaan kuitenkin melko puhtailla papereilla tilastoja katsellessa, sillä mitään hirveää pallotykkiä ei ollut odotettavissakaan. Passariksi hommaattin Loimun Hershkon maajoukkue toveri Millstein, joka on mielestäni ollut pettymys. Joukkuetilastoissa Ducks on kolmen viimeisen joukossa jokaisessa kategoriassa ja pahnanpohjimmainen siinä tärkeimmässä, eli hyökkäyksessä. Yksittäisten pelaajien kohdalla asiaa käydäänkin tarkemmin läpi, mutta varsinkin laidoissa on Ducksilla selkeitä ongelmia hyökkäystehojen kanssa.
Ducksin kohdalla kannattaa kuitenkin muistaa, että he lähtevät sarjaan hyvin maltillisella budjetilla rahallisesti eikä mopo yleensä ole lähtenyt myöskään keulimaan vaikka menestystä ei olisi tullut. Eli apuja ei ole hankittu hätäpäissään seuran rahatilanteeseen verrattuna liian isolla summalla ja näin seura on pysynyt tasaisesti liigassa vaikka menestystä ei ole tullutkaan toivotulla tavalla. Joukkueelle pudotuspeleihin pääseminen on kuitenkin täysin realistista, ja se käy siitä kovaa kamppailua Hurmosta ja Lakkapäätä vastaan. Tämä kolmen ryhmä onkin keskenään hyvin tasainen. Kauden alussa Ducks otti tärkeät voitot juuri pahimmista kilpakumppaneistaan.
Serbihakkuri Strugar on ollut hyökkäyspäässä selvästi isoimmalla vastuulla saaden jopa 372 passia, joka on liigan hakkureista kolmanneksi eniten. Strugar on hyökännyt näistä pisteen 45,4% kerroista. Ei ehkä mikään maailmankaataja lukuna itsessään, mutta mielestäni kuitenkin ihan onnistuminen Serbiltä. Mikään puhdas voimahakkuri ei ole kyseessä ja vasurin lyöntisuunnat näyttävät omaan silmääni aika selkeiltä, ja joissakin peleissä hänestä on otettukin paljon peräkkäisiä puolustuksia hyvällä puolustuksen sijoittumisella. Siihen nähden hyökkäysprosentit ovat kuitenkin ihan järkevällä tasolla.
Toiseksi suurta roolia passien määrässä Ducksista saa yleispelaaja Kyrölä (274kpl), mutta hyökkäysprosentti on painunut aika alhaiseksi (33.6%). Kyrölä on kuitenkin Vantaan yleispelaajista tällä hetkellä parhaassa kunnossa ja siksi heille tärkeä. Toista paikkaa on vaihtelevasti pelannut Kattelus(29.4% hyökkäys), Marko Määttänen(42.2% hyökkäys mutta vain 100 passia) ja Kankaanpää(33.7%) hyökkäys. Kokenut Kankaanpää on tasaisesti joka vuosi ollut nyt loukkaantuneena ja ikäkin alkaa tehdä tehtäviään, niin tehot ovat tippuneet samaa matkaa. Keskitorjujista Lauri Lehtonen on ollut tilastoissa hyvinkin pirteä yllätys. 23kpl torjuntoja ja 58.3% hyökkäys ovat hänelle hieno tasonnosto. Lehtonen on myöskin ollut Ducksin keskipelaajista selkeästi paras. Vieressä Vallin on ottanut 15 torjuntaa ja hyökänyyt 50.7% onnistumistehoilla.
Ducksilla on täydet mahdollisuudet pudotuspeleihin 8. sijalta, mutta luonnollisesti silloin vastaan tuleva runkosarjan ykkönen on käytännössä mahdoton tehtävä puolivälierissä.
9. Hurmos:
Joensuun miehet ovat kasanneet joukkueensa pitkälti ulkomaalaispelaajien ympärille. Yleispelaajaksi hankittiin norjalainen Huus amerikan yliopistoista. Hänen maanmiehensä Östvik valittiin keskitorjujaksi ja hänen rinnalleen Bahaman Stuart myös usan yliopistosarjasta. Latvialainen biitsimies Gabdullins tuli täyttämään hakkurin paikkaa ja passariksi vielä usalainen Foley. Eli käytännössä Hurmoksella olisi parhaillaan kentällä melkein pelkästään ulkomaan miehiä. Sarjan uusin tulokas onkin esittänyt paikoittain ihan pirteitäkin otteita, mutta hyvin onnistuneen hankinnan Gabdullinsin loukkaantuminen kauden alussa oli todella iso takaisku, ja tämän paikkaaminen ilman lisähankitoja tulee olemaan Hurmokselle melkeinpä tekemätön paikka. Eritoten sen takia kun se myös sitoo Louhelan pelkästään hakkurin paikalle ja heikentää siten yleispelaajaosastoa.
Hurmoksella on ollut myös taloudellisesti todella hankalaa jo ykkössarjassa, saa nähdä miten pitkälle paukut riittävät liigassa. Toivottavasti riittävät. Joukkuetilastoissa Hurmos on kuitenkin hieman yllättäenkin keskikastia melkein kaikissa kategorioissa, joten sarjataulukon tulos on ehkä pienoinen pettymyskin niihin peilaten.
Joukkueen parhaita pelaajia ovat tähän saakka olleet hakkurin tontilla pelanneet Gabdullins (joka ei enää siis ole joukkueessa) ja kokenut Louhela. Louhela on ollut joukkueelleen tärkeän monipuolinen ja on hyökkänyt ihan hyvin (49% hyökkäys). Nämä hyökkäystehot olisivat vain tärkeä lisä yleispelaajan paikalla, koska siellä on Huusin lisäksi nyt melko autiota. Räsänen on aika kovilla liigan vaatimustason kanssa, mutta on vielä kuitenkin suoriutunut mielestäni odotuksiin nähden hyvin 40.6% hyökkäyksellä vaikka vastaanoton kanssa onkin ollut välillä selviä hankaluuksia. Huus puolestaan on täyttänyt roolinsa tähän saakka vallan onnistuneesti. Hän on hyvä vastaanotossa ja saa myös eniten passeja tämän hetken joukkueen pelaajista. Passitkin hän on on hakannut menemään 42.9% onnistumisella. Virheprosenttin on tosin puolestaan liian korkea ollessaan 24%, joka on ihan heikoimpia yleispelaajien keskuudesta.
Passari Foley ei ole ulkomaalaishankintana varsinaisesti vakuuttanut vaan Karjalainen on saanut häntä enemmän vastuuta. Keskitorjujat Stuart (55.1% hyökkäys, 17 torjuntaa) ja Östvik (56.4% hyökkäys ja 12 torjuntaa) ovat olleet aika lailla odotetun kaltaisia. Eli täyttävät paikkansa, mutta kumpikaan ei kuulu liigan kärkeen.
Hurmoksella on Ducksin tavoin ihan hyvät mahdollisuudet siihen viimeiseen pleijaripaikkaan. Joko yleispelaajan tai hakkurin hankinta loukkaantuneen tilalle helpottaisi hommaa huomattavasti, mutta voi olla että budjetti ei sitä anna myöten.
10. Lakkapää:
Monen muun joukkueen tavoin myös Lakkapää koko selkeitä muutoksia joukkueessaan edelliseen kauteen verrattuna. Kaikki ulkomaalaisvahvistukset vaihtuivat, ja jokainen melkeinpä heikompaan suuntaan. Lakkapään perinteiden tavoin iso osa näistä hankinnoista otettiin Pohjois-Amerikasta. Yleispelaajaksi hankittiin Gavin Taylor, hakkuriksi Regan Fathers ja liberoksi Ryan Manoogian. Tämän lisäksi keskelle saatiin Slovakian maajoukkueesta Jakub Kovac. Lemola tuli myös takaisin Akaasta. Joukkue on kärsinyt erittäin suurista virhemääristä ja tasaisuuden puutteesta koko alkukauden ajan. Onkin helppo nostaa Lakkapää kauden suurimmaksi pettymykseksi tähän saakka. Ennen Rovaniemen on ollut hankala reissu monelle joukkueelle, mutta tällä hetkellä tuntuu että jokainen käy sieltä pisteet itselleen hakemassa. Puhumattakaan Lakkapään heikoista vierasesityksistä. Asiaa ei helpota, että Lakkapään sarjaohjelma on tähän saakka ollut hyvin suotuisa, sillä he ovat pelannaat 11:stä ottelustaan vain 3 vieraissa. Seuraavat 5 peliä ovat kaikki vieraissa ja kaikki sarjan top-6 joukkueita vastaan, tuskin homma ainakaan helpottuu.
Myös valmentaja Tuomi sietää saada osansa kritiikistä vaikka ei tällä materiaalilla voi ihmeellisiä tuloksia odottaakaan. Mutta hän on ilmeisesti ollut mukana kuitenkin valitsemassa pelaajiaan ja sanoi saaneensa sen kaltaisia pelaajia kuin oli haussakin (toki budjetti varmaan antanut aika tarkat rajat). Lakkapäälle ja Tuomen joukkueelle tuttu vahvuus eli torjuntapelikin on ollut tällä kaudella koko liigan huonointa, eli selvästi ongelmia on ollut. Myös syöttötehot ovat Hurmoksen kanssa liigan huonoimmat.
Joukkueen hakkurina pelaava Regan Fathers on saanut eniten passeja koko liigasta (406kpl) ja on parantanut otteittaan viimeisimmissä peleissä. Hyökkäysprosentti (45.3%) ei vielä maailmaa mullista, mutta suunta on kuitenkin parempaan. Virheprosentti 21.6% tosin pitäisi myös saada menemään hieman pienempään suuntaan. Yleispelaajista Gavin pelaa vähillä virheillä (11.7%), ja on onnistunut pisteenteossa 44.8% ajasta. Luvut ovat mielestäni paremmat miltä pelaaja on näyttänyt kentällä. Vastaanotossa on sen sijaan parannettavaa tilastoissakin. Toisena yleispelaajana pelannut Lemola loukkaantui ja sen jälkeen toista paikkaa on enimmäkseen hoitanut Koskela. Myös Korhonen on käynyt kentällä, mutta hänen hyökkäystehonsa ovat aivan pohjalukemissa. Joukkueen pirtein esiintyjä onkin tilastojen mukaan kenties ollut slovakkikeskari Kovac, joka on koko torjuntatilaston piikkipaikalla. Hyökkäystilastot eivät tosin keskarille ole hääppöiset (51%). Toista keskarin paikkaa on täyttänyt Hautala.
Lakkapää omaa myös mahdollisuudet pudotuspeleihin, mutta alku on ollut kyllä hankala. Ja kun luvassa on vieraspeliputki, voi olla että Lakkapää tippuu taistosta vain kauemmas.
Sitten mennäänkin niihin top-listoihin. Eli tässä muutamia erilaisia listauksia pelipaikoittain kaudesta tähän saakka:
TOP 5 PARHAAT HAKKURIT:
1. Urpo Sivula (AKAA)
2. Olli-Pekka Ojansivu(SAVO)
3. Antti Ropponen (HURRIKAANI)
4. Mikko Oivanen (VALEPA)
5. Windson Ferreira (LOIMU)
TOP 5 PARHAAT YLEISPELAAJAT:
1. Miro Määttänen (SAVO)
2. Jiri Hänninen (TIIKERIT)
3. Sakari Mäkinen (HURRIKAANI)
4. Antti Siltala (SAVO)
5. Jan Helenius/Niko Suihkonen (ETTA)/(VALEPA)
TOP 5 PARHAAT KESKITORJUJAT:
(Tämä on oikeasti mielestäni yllätyksellinen, mutta kun puhtaasti arvioidaan pelkästään tätä kautta ja tilastoja niin nämä nimet nousevat aika selkeästi esiin)
1. Rodrigo Leitzke (SAVO)
2. Henrik Porkka (HURRIKAANI)
3. Mart Naaber (AKAA)
4. Jakub Kovac (LAKKAPÄÄ)
5. David Pettersson (VALEPA)
TOP 5 PARHAAT PASSARIT:
1. Inoslav Krnic (HURRIKAANI)
2. Fedor Ivanov (SAVO)
3. Anton Välimaa (TIIKERIT)
4. Mikko Esko (VALEPA)
5. Akseli Lankinen (AKAA)
TOP 5 PARHAAT LIBEROT:
1. Voitto Köykkä (AKAA)
2. Avery Aylsworth (LOIMU)
3. Josh Ayzenberg (SAVO)
4. Aleksi Mutka (VALEPA)
5. Niklas Breilin (TIIKERIT)
MESTARUUSLIIGAN TOP 3 PARHAAT PELAAJAT PELIPAIKOISTA RIIPPUMATTA TÄHÄN SAAKKA:
1. Miro Määttänen (SAVO)
2. Jiri Hänninen (TIIKERIT)
3. Urpo Sivula (AKAA)
1. Valepa:
Sastamalan ylpeys on tutulla paikallaan sarjataulukossa, joskin tällä kertaa todennäköisesti vain sen vuoksi että takana tulevilla Hurrikaanilla ja Savo Volleylla on ottelu tai kaksi vähemmän pelattuna. Rehellisesti sanottuna Valepan peli on yskinyt tällä kaudella silmin nähden. Tuntuu että se enin palo ei ole ollut kentällä kuin korkeintaan pätkittäin. Ja kun asiaa miettii, on se ihan ymmärettävää. Joukkue koostuu enimmäkseen kokeneista pelaajista jotka ovat pelanneet ammattilaisena jo melkein iäisyyden. Joukossa on moninkertaisia Suomen mestareita ja ulkomaankentilläkin kaiken nähneitä pelimiehiä. Ei ihme että syttyminen kotimaiseen mestaruusliigaan josta kaikki on jo voitettu ja nähty hieman alkukaudesta tökkii, eritoten kun osa pelaajista kamppailee vaivojen kanssa. Viimeisimmissä kotiliigan peleissä Valepa on kuitenkin pelannut jo parempaa lentistä. On takuulla keväällä taas kultataistelussa mukana, joskin jos aiemmin mestaruus on tullut Valepalle luvattomankin helpolla, nyt se kullan eteen joutuu tekemään kaikkensa. Hurrikaani ja Savo etunenässä ovat erittäin vaarallisia joukkueita ja melkeinpä samalla viivalla Valepan kanssa. Aiempiin vuosiin verrattuna Valepa on selvästi ohuemmalla kovien miehien ryhmällä liikenteessä. Suihkonen-Sundberg-Esko-Pettersson-Kaurto-Mutka-Oivanen ryhmän lisäksi ei kentälle ole oikein vaihtaa miehiä jotka peliä edistäisivät, ainakaan heitä enemmän. Nikula voi käydä tarjoamassa Oivaselle paikkausta välillä, mutta tuskin pystyy oikeasti pelipaikasta haastamaan.
Suihkonen on ollut alkukaudesta pirteä laidassa ja selvä kohennus siihen mitä nähtiin kesällä maajoukkueessa. Lyönnit ovat lähteneet mukavan korkealta ja hyvillä tehoilla. Toisen yleispelaajan paikka on mielestäni Valepalla ollut sen sijaan tähän saakka pienehkö pettymys. Ei sundberg varsinaisesti ole mitenkään erityisen huonosti pelannut, mutta jotenkin odotan mieheltä enemmän. Tuntuu että hän on hieman heikentynyt Suomessa ollessaan. Kunnari puolestaan ei yksinkertaisesti ole siinä kunnossa että voisi rehellisesti haastaa pelipaikasta. On saanut jonkin verran peliaikaa alkukaudesta, mutta ei pysty tällä iällä enää yksinkertaisesti tarjoamaan joukkuelle sitä mihin on totuttu. Kunnarin kohdalla odotuksetkin on aina niin isot, että pelkkä nostavan yleispelaajan roolin hoitaminen kunnialla näyttää helposti katsojien silmiin epäonnistumiselta. Hakkurina palloja takonut Oivanen on näyttänyt ainakin minusta hieman vaisulta, mutta ei hyökkäystehot 48.9% mitenkään huonot ole.
Esko on ollut alkukaudesta myös aika haalea ilmestys totuttuun nähden. Se aiemmin nähty palo peliin mielestäni on hieman kadoksissa. Ehkä nestori syttyy kauden edetessä ja tärkeiden pelien lähestyessä. Vaikka Lehtimäki on välillä tällä kaudella pelannutkin Kangaskokon halusta, ja selvinnyt ihan kunnialla tähän saakka, ei hän ole vaihtoehto tärkeisiin peleihin kentälle. Keskari Petterson on saanut aivan älyttömästi ruokaa keskelle varsinkin Eskolta ja hyökännytkin ihan mukavalla 56% onnistumisella. Torjunnassa on kuitenkin ollut hänellä aivan liian hiljaista, sillä joukkuekaveri Kaurto on ottanut saman määrän torjuntoja, mutta pelannut vain kolmaosan peliajasta. Myös koko liigan keskareihin verrattuna saldo 14 torjuntaa on heikko, eritoten pelattuihin eriin nähden. Monet laituritkin ovat häntä edellä, niin omasta joukkueesta kuin koko liigasta.
Valepa tulee nostamaan tasoaan kevättä kohti mentäessä, mielenkiintoista nähdä mihin se tällaisella tasaisemmalla kaudella riittää.
2. Savo Volley:
Savolaisryhmä on tälle kaudelle nostanut selkeästi pelillistä tasoaan. Isoin muutos aiempaan on tosin hyvin luonnollinen, Ojansivu ja Siltala ovat olleet terveempiä ja paremmassa kunnossa. Viime kausi meni molemmilta pipariksi loukkaantumisten ja niistä kuntoutumiseen. Täten kumpikaan ei ollut parhaassa kunnossaan. Nyt molemmat ovat saaneet reenata pohjille kunnolla ja esitykset ovat selkeästi parantuneet. Viimeisimmät ottelut Savo Volleylta ovatkin olleet erityisen vakuuttavia. Tilastoja katsoessa on helpoo ymmärtää miksi Savo on pärjännyt tähän saakka niin hyvin kuin on. Se hallitsee melkeinpä jokaista joukkuetilastoa. Seuraavassa niitä hieman purettuna.
Joukkueella on onnistuessaan vahva hyppysyöttö, joka helpottaa pelaamista. Tilastoissa heidän syöttönsä onkin ollut kova, varsinkin suorissa ässissä mitattuna, sillä niitä on liigan eniten. Tosin myös virhemäärät ovat liigan isoimmat. Myös tästä vaikeasta syötöstä johtuen Savo on saanut torjuntapeliinsä selkeyttä ja onkin ollut tähän saakka koko liigan paras torjuntajoukkue, lukemalla 2.8 torjuntaa per erä. Savon suurin vahvuus on siltikin ollut tähän saakka heideän leveä ja ennenkaikkea tehokas hyökkäyksensä. Jokainen mies on kantanut vastuutaan, ja toki se kertoo myös passari Ivanovin onnistumisesta. Savo on ykkönen niin hyökkäysprosentissa (54%) kuin hyökkäystehoissa(39%). Hyökkäyslukema on älyttömän vakuuttava, varsinkin kun huomioidaan että Savo ei missään nimessä ole ollut parhaita vastaanottavia joukkueita, vaan päinvastoin on siinä keskikastin alapuolella. Yli 50% onnistumiset hyökkäyksessä ovat hirvittävän kovia lukemia noista vastaanotto lukemista mitä Savolla on.
Yksittäisistä pelaajista Savolta on voisi nostaa onnistujiksi melkeinpä koko joukkueen, mutta poimitaan sieltä nyt kuitenkin vielä yksittäisiä pelaajia. Brassikeskari Leitzke on ollut hyvä hankinta, eritoten 71.5% hyökkäysonnistumiset ovat aivan hirvittävä lukema keskarillekin. Yleispelaajat Siltala(54.8%) ja Määttänen(54.7%) ovat olleet tällä kaudella suorastaan erinomaisia nimenomaan hyökkäyksessä. Ivanov myös tykkää sumputtaa passia paljon nimenomaan neloslaitaan, ja siksi passimäärätkin ovat molemmilla yhtä isot kuin hakkuri Ojansivulla. Iso passimäärä toki ainoastaan nostaa hyvän hyökkäysprosentin arvoa. Nuoren Heiskasen ei tarvitse kentälle tuloa juuri haaveilla jos molemmat jatkavat tällä suoritustasolla, ero hyökkäyksessä on niin iso. Määttäsen kohdalla on myös muistettava mainita tällä kaudella hyökkäyksen virheprosentti. Itsekin olen häntä kritisoinut aiemmin liioista virhemääristä, ja tälle kaudelle Miro on tehnyt asiassa aivan totaalisen täyskäännöksen. 13.6% virheprosentti on aivan fantastinen suoritus melkein 300lla hyökkäyksellä ja noilla hyökkäystehoilla. Ja vielä haluan nostaa yhden seikan esille Miron kaudesta tähän saakka. Hän on joutunut vastaanotossa ylivoimaisesti isoimpaan pallosateeseen (358 vastaanottoa) tähän saakka ja hoitanut senkin osa-alueen kunnialla. Määrä on melkein tupla moneen yleisepelaajaan tai liberoon verrattaessa. Olen itse aiemmin kritisoinutkin Määttäsen esityksiä, mutta kyllä myös ylistystä on annettava silloin kun se on ansaittu. Mahtavaa Miro! Näillä suorituksilla myös maajoukkue tulee aivan väkisin tutuksi kesällä.
Otan tarkempaan syyniin joukkueen hakkurin Ojansivun, koska hän on yleisölle ja myös itselleni mielenkiintoinen pelaaja. Ojansivu onkin myös pelannut loistavaa kautta ja kaikesta näkee, että mies on ihan eri kunnossa kuin viime kaudella. Hänen syöttönsä on taas todellinen uhka ja hänen syöttömääränsä 170kpl on aivan erinomainen, tarkoittaen että hänen syöttörotaatiossaa Savo tekee paljon pisteitä. Syöttö on ennen kaikkea myös tehokas, sillä joka seitsemäs Ojansivun syöttö tuottaa puhtaan ässän. Virheprosentti 20% on myös hieno lukema niinkin painavalle ja tulosta tuovalle syötölle. Omaan silmään Ojansivun syötössä miellyttääkin kaikkein eniten hänen 'syöttömentaliteetti'. Ja tällä tarkoitan sitä, että hän tunnistaa hetkiä milloin syöttövirhettä ei kannata tehdä. Kun vastustajajoukkue tuskailee sideoutin kanssa, Ojansivu malttaa hyvin mieltään syöttää myös lyhennettyjä/puolikovia syöttöjä jotka mahdollistavat pisteputkien syntymisen. Moni pelaaja jahtaa pari onnistumista alla koko ajan isompaa pommia syötössä ja virhemäärät katkaisevat hyviä hallintahetkiä pelissä. Myös aikalisä vaikuttaa Ojansivun syöttövuoroon hämmentävän vähän, ja hänen syöttövuorollaan niihin saa yleisö kyllä tottua. Kenenkään muun syöttövuoroa tuskin katkaistaa liigassa yhtä usein, joka nostaa entisestään suorituksen arvoa.
Ojansivulla on myös liigan hakkureista kirkkaasti eniten torjuntoja (28kpl) ja ässiä (27kpl). Itse asiassa torjuntamäärä on koko liigan toisiksi suurin, ainoastaan Lakkapään keskari Kovac on häntä edellä (30kpl). Tämä on aika mielenkiintoinen tilasto, sillä Ojansivua ei ole ikinä pidetty järin hyvänä torjujana. Myös hyökkäysprosentti on Ojansivulla kelvollinen (46%), vaikka niillä ei ihan Ropposen tai Sivulan luvuille päästäkään, jotka ovat molemmat hyökkäneet yli 50% tehoilla. Parannettavaa siinä Ojansivun tasoiselle hakkurille kuitenkin on, ja yksi syy tähän on se, että Ojansivun passi kakkoseen ja ykköseen on hyvin nopea ja vaativa, ja Ivanovilla tuleekin edelleen sinne paljon "ohipasseja", joista Ojansivu vain kikkailee palloa yli. Ivanov selvästi myös ajoittain arkailee ylipäätään heittää passia tästä syystä Ojansivulle kakkospuolelle ja pelaakin mieluummin palloa 'turvallisemmalle' puolelleen neloseen yleispelaajille. Tähän yksityiskohtaan kannattaa kiinnittää huomiota jo ihan kuriositeettina. Hypoteettisena ajatuksena Tervaportti-Ojansivu akseli olisi liigassa taatusti ihan hyvän matkaa yli 50% parivaljakko.
Jos Savon peli pysyy samoilla uomilla ja pelaajat terveenä, taistelee se tällä kaudella mestaruudesta saakka tosissaan.
3. Hurrikaani:
Vuodesta toiseen Hurrikaani on kärkitaistossa mukana. Ja niin kauan kuin joukkueen runko pysyy näinkin laadukkaana, tulee myös siellä olemaan. Heino peluuttaa joukkueellaan hyvin selkeää ja rauhallista lentopalloa, joissa peruasiat ovat kunnossa. Aiemmin hyvin tulisieluisenakin tunnettun Heino näyttää ajoittain itsekin niin rauhalliselta penkillä, että meinaa tunnistaa samaksi mieheksi. Hurrikaanilla on kaikki perusasiat hallinnassa. Hyökkäys, torjunta, syöttö ja vastaanotto ovat kaikki aivan lähellä liigan kärkeä. Joukkueen tärkein pelaaja on hakkurin paikalla joka kausi tasaisesti tuhoa tekevä Ropponen. Sivulan kanssa liigan parhaan hakkurin hyökkäysprosentin taistelua käyvä vasuri on jokaisessa pelissä luottamuksen arvoinen. Yleispelaaja kaksikko Mäkinen-Toiviainen on myös aivan liigan kärkeä. Mäkinen on tullut hyvin takaisin Suomen liigaan ja saa paljon ruokaa passari Krniciltä.
Krnic on passarina ollut tähän saakka hyvä hankinta. Hieman hitaammalla liikkumisellakin vanha Kroaatti-konkari heittää hyvin laadukasta passia. Pelaa itse asiassa melko selkeää ja yksinkertaista peliä, mutta passin laatu on erinomaista. Laiturit ovat Hurrikaanin pelin selkeitä johtohahmoja. Ropponen(51.6%) on ollut liigan parhaita pelipaikallaan tähän saakka. Saa toki selvästi enemmän apuja muilta laitureilta kuin mitä Sivula on saanut Akaassa. Ropponen on syöttänyt ja hyökännyt hyvin, torjunta on hänellä edelleen selkeä heikkous.
Mäkinen on ollut yleispelaajan tontilla mies paikallaan. Liigan parhaita yleispelaajia tähän saakka, taistelee ainakin kyseisestä tontista Siltalan ja Määttäsen kanssa. Savon miehillä on hyökkäysprosentit jonkin verran Mäkistä edellä tähän saakka, mikä kääntää vaakaa heidän suuntaansa. Mäkinen on puolestaa ollut liigan yleispelaajista paras syöttäjä. (Hänninen, Suihkonen ja Helenius ovat myös onnistuneet hienosti kokonaisuudessaan) Toiviainen on ollut hieman pienemmässä roolissa yleispelaajia verratessa, mutta on pelannut tasaisen hyvin ja tasapainottaa Hurrikaanin peliä entisestään. Hauskana kuriositeettina Toiviainen taitaa olla ainoa pelaaja liigassa jolla on enemmän ässiä kuin virheitä syötettynä. 121 syötöstä virheitä on kertynyt kokonaista 1kpl ja ässiä 3kpl. Luvuista voi helposti päätellä, että millään riskisyötöllä ei olla liikenteessä.
Hurrikaani on tänäkin keväänä taistelemassa kultaisimmista mitaleista, olisiko nyt jo aika? Täydet mahdollisuudet siihen on olemassa.
4. Akaa Volley:
Akaa on hyvin nopealla tahdilla nostanut satsauksia joukkueeseensa. Pari kautta sitten häntäpäässä räpiköinyt joukkue on nyt kasannut melko isollakin rahalla menestyvän joukkueen. Selvästi isoimpana satsauksena hommattiin maajoukkuehakkuri Sivulla takomaan palloa kakkospuolelta kenttää. Joukkueeseen on hankittu myös kovia keskipelaajia virolaisen Naaberin ja Savosta kaapatun Kaatrasalon muodossa. Yleispelaajien paikkoja täyttää viime kaudesta jatkava Herrera ja Oulusta monta kautta hyvin pelannut Pennanen. Akaa on torjunnassa liigan keskikastia ja vastaanotossa melko lähellä kärkeä.
Ongelmana voisi nostaa, että laitahyökkäys on ollut Akaan tähän mennessä ehkä Akaan selkeästi isoimpia kehityksen kohteita. Poislukien siis Sivulan hienot esitykset. Yleispelaajat hoitavat nostajan tonttinsa hienosti, mutta molemmmilla on hyökkäyksessä ollut melko hankalaa. Mikkosen kuntoutuminen täyteen kuntoon on varmasti Akaan toiveissa eritoten tätä tonttia ajatellen. Mikkonen on hyvä nelospaikan hyökkääjä hakkuriksi ja olisikin todennäköinen toinen yleispelaaja optimitilanteessa. Sivulan tonttia hän ei hakkurin paikalla pysty haastamaan ja juuri nelospuolelle Akaa tarvitsee lisää tehoja. Mikkonen on myös pelannut aiemmin yleispelaajan paikalla pitkään ykkössarjassa, joten hän pystyy sen pienen vaadittavan nostotontin hoitamaan aivan riittävällä tavalla. Herrera ja Pennanen sitten taistelisivat nostavan yleispelaajan paikasta ja silloin heidän nykyisetkin hyökkäystehot olisivat riittävät ja peli olisi silti tasapainossa.
Herrera on ollut yleispelaajista kuitenkin vahvempi (39.4% hyökkäys), joskin hänelläkin on ollut ajoittain selkeitä vaikeuksia. Eddy vaatii edelleen todella nopeaa laitapassia ja välillä homma menee tämän johdosta melkoiseksi tuhraukseksi, joskin onnistuessaan on näyttävää. Pennanen sen sijaan on ollut tähän saakka itselleni selkeähkö pettymys odotuksiin nähden, nimenomaan siis hyökkäyspäässä. Onhan Pennanen jo pitkään tiedetty olevan hyvin vähillä virheillä ja paljon hidastettuja lyöntejä käyttävä tasapainottava yleispelaaja, mutta tällä kaudella tehot ovat olleet silti liikaa hukassa. 34.9% on aivan liian alhainen lukema Pennasen tasoiselle pelaajalle, ja myös Akaalle jos se aikoo keväällä mennä pidemmälle. Molempien yleispelaajien pitää parantaa ja päästä edes yli 40% lukuihin. Torjunta molemilla herroilla tiedetään melko heikoksi, ja siellä tuskin isoa muutosta edes odotetaan tapahtuvan, eikä välttämättä tarvitsekaan sillä hyvällä vaimentamisella he jo pärjäävät pitkälle. Vastaanotto Pennaselta on sujunut sen sijaan aivan erinomaisesti, lähelle liigan kärkeä yleispelaajissa.
Keskitorjujien osalta Akaa onnistui hyvin virolaisen Naaberin hankinnassa. Hän on hyvä ja tasapainoinen pelaaja. Saa torjuntoja mukavasti ja on Akaan paras hyökkääjä keskitorjujista 60.8% hyökkäyksellään. Kaatrasalo on tähän saakka pelannut keskitorjujista vähiten, eikä ole ollut aivan oma itsensä. Torjuntamäärä (9) on vähäinen pelattuihin eriinkin nähden ja hyökkäys (56%) on keskarille vain mukiinmenevä. Sieltä suunnalta sopii odottaa tason nostoa myös. Kolmas keskitorjuja Pitkänen on saanut hyvin peliaikaa ja on myös täyttänyt paikkansa hienosti. Pitkänen on pelattuihin eriin nähden erittäin korkealla torjuntatilastoissa 26 torjunnallaan ja myös selkeästi Akaan paras. Hieno esiintulo mieheltä peliajallisesti hiljaisempien kausien jälkeen. Hyökkäyksessä Pitkäsellä on ylimääräistä tohinaa vielä enemmän kuin tarvitsi, ja tämä näkyy myös tehoissa. 47% on keskipelaajalle auttamatta liian vähän onnistuneita suorituksia.
Hakkuri Sivula on ollut hyvä. Hän on vastannut hyvin isolta osalta Akaan laitatehoista ja on ollut ylivoimaisesti heidän tärkein pelaaja. Urpo on myös hoitanut tiukkoja pelejä hyvin Akaalle. 52.8% hyökkäysprosentti on koko liigan hakkureista paras. Ja huomionarvoista on myös että Sivulan virheprosentti (13.1%) hyökkäyksissä on myös koko liigan hakkureista pienin, ja itse asiassa melko puhtaasti. Todellakin hatunnostoinen suoritus Sivulalta. Kaikesta huomaa että mies on kesän aikana saanut itsensä takaisin kuntoon ja kenties taas Suomen parhaaksi hakkuriksi.
Akaa taistelee rosterillaan ja Sivulan ansiosta jopa mitaleista saakka, mutta ilman muiden laitamiesten kohennusta jää kamppailusta parhaista sijoista kolmelle edellä listatulle joukkueelle.
5. Loimu:
Tälle kaudelle todella isosti muuttunut Raision ylpeys on onnistunut tähän saakka aika lailla odotetusti. Loimu hankki mielenkiintoisen yleispelaajan Israelista kun Hershko täydensi joukkuetta. Keskitorjujan paikalle hankittiin tuttu Australian maajoukkueen keskimies O'Dea ja amerikkalainen Leeson. Liberoksi hänen maamiehensä Aylsworth ja hakkuriksi Brassi Ferreira. Paljon on Loimulla siis myös ulkomaalaisia pelaajia mukana, ja aika lailla myös pakon sanelemana sillä Suomalaisia laadukkaita pelaajia on rajallisesti. Loimu on pitänyt myös kukkaronnyöreistään todella tiukasti kiinni hankkiessaan pelaajia. Passariosastolla Loimussa mennään kuitenki suomalaiskommennossa kun Laakso ja Saarinen ovat pitkälti jakaneet vastuutaan.
Loimu on tilastoja katsoessa myös sijoituksensa mukaisesti tasaista keskikastia melkeinpä kaikessa. Loimun pelissä on vielä selkeitä kehityskohteita, kuten melkein jokaisella joukkueella tällä hetkellä kautta mutta potentiaalia joukkueesta löytyy ja onkin mielestäni selkeästi paras haastaja äsken listatuille neljälle kärkijoukkueelle. Loukkaantumisia tämäkään joukkue ei kestä, varsinkaan Hershko/Ferreira akselille.
Hakkuri Ferreira on lyöntitekniikaltaan hieman omintakeinen kaveri, mutta saa tulosta aikaan kuitenkin riittävillä tehoilla. Välillä tosin esim. ykköspaikan hyökkäys näyttää vielä ajoittain melko hakemiselta. Silti, 46% hyökkäys ja ainakin omaan silmään näyttää että Ferreirassa on myös ylimääräistä potentiaalia vielä jäljellä. On ollut ihan kohtalainen hankinta tähän saakka Loimulle ja täyttänyt kyllä ruutunsa. Hershko(45.7% hyökkäys) on ollut tähän saakka kuitenkin joukkueensa tärkein pelaaja, ja melko odotetusti sillä isoon rooliin Loimu hänet hankkikin. Hershko saa joukkueestaan selvästi eniten passeja, sekä neloseen että paippiin, varsinkin kun hakkuri Ferreira on ykköspaikalla ja siellä epävarmahko. Kasimir Vuorinen miehittää useimmiten toisen yleispelaajan paikkaa, ja on selvästi pienemmällä hyökkäysvastuulla, saaden noin puolet Hershkon passimäärästä. Vuorinen hyökkää tosin siihen nähden paljon melko hankalia paikkoja ja 40% hyökkäys on tähän saakka ihan ok suoritus. Torjunta ei ole ollut Vuorisen vahvuuksia vaan kasassa on tällä hetkellä vasta 4 torjuntaa kun parhaalla yleispelaajalla (Sakari Mäkinen) on niitä kasassa jo 26.
Keskitorjujat Leeson(58% hyökkäys), nuori Mäki ja O'Dea ovat täyttäneet paikkansa kelvollisesti. Nuori mäki joutui heti kauden alkuun kovaan paikkaan kun O'Dea oli maajoukkueen mukana ja liittyi Loimuun vasta myöhemmin. Mäki kuitenkin hoiti paikkansa ihan mukiinmenevästi vaikka nuoruus totta kai näkyi otteissa. Aussi O'Dea on Loimun keskareista selkeästi paras, ja onkin hyökännyt parhaalla (60,7%) prosentilla Loimun keskareista ja ottanut torjunnoissakin Leesonin jo melkein kiinni vaikka on pelannut puolet vähemmän. Libero Aylsworth on ollut hyvä hankinta tontilleen.
Loimulla on mahdollisuus keväällä taistella jopa mitalipeleissä jos kehitys on oikean suuntaista. Runkosarjassa olisi tällöin kuitenkin tärkeää sijoittua 5 parhaan joukkoon ja välttää täten hyvin todennäköisesti kolmen kärjen, eli Savon, Hurrikaanin ja Valepan kohtaaminen puolivälierissä. Akaata vastaan Loimu pystyy taistelemaan jatkopaikasta.
6. Tiikerit:
Hyvin nuorella ryhmällä ja täysin suomalaisin voimin sarjaan lähtenyt Tiikerit on Loimun tapaan ollut aika lailla ainakin omien odotuksieni mukainen joukkue. Tällä tarkoittaen sitä, että joukkue taistelee tosissaan sijoista 5-6 runkosarjassa. Keski-Sipilä on saanut Tiikerit pelaamaan hienosti lähellä nuorten maksimitasoa monessa pelissä. Joukkue on todella, todella kapea rosteriltaan sillä ainoastaan yleispelaajan paikalle on mahdollista tehdä järkevää vaihtoa (Mäkinen tai Lahti). Muilla tonteilla runkopelaajat saavat ja joutuvat rehkimään pelistä toiseen kokonaisia matseja jos menestystä halutaan. Tiikerit on lähtenyt sarjaan hyvin maltillisella budjetilla ja tämä näkyy myös rosterin leveydessä. Kuten arvata saattaa loukkaantumisia se ei kestä lainkaan, ei varsinkaan passari Välimaalle, hakkuri Keskiselle tai yleispelaaja Hänniselle. Nuoret pelaajat ovat kuitenkin vastanneet huutoon hienosti ja ovat ainakin tähän saakka jaksaneet kantaa taakkaa harteillaan.
Tiikerit on pelannut paljon eriä, mutta kahden tärkeimmän hyökkääjän hyökkäysmäärät ovat silti valtavan suuria. Keskinen ja Hänninen ovat nimittäin keskenään hakanneet palloa melkein 800 kertaa. Keskisellä (37.65% hyökkäys) tämä hyökkäysmäärä näkyy myös tehoissa. Nuorelle hakkurille vastuu ja passimäärä on niin suuria, että numerot väkisin painuvat hieman alas, ja virheprosentti on liigan hakkureista suurin (21.6%) Lakkapään hakkuri Fathersin kanssa. Keskisen numerot eivät noin tietenkään hirveän kauniilta näytä, mutta kuten sanottua on hän joutunut todella nopeasti hyvin isoon rooliinkin, joten vaatimustasoa pitää älytä suhteuttaa. Ainakin itseltä Keskinen saa puhtaat paperit tähän saakka.
Hänninen sen sijaan on ollut kenties koko liigan suurimmasta vastuusta riippumatta rehellisesti sanoen fantastinen. Nuori yleispelaaja on ponnistanut Ettasta nyt liigan yleispelaajien parhaimmistoon. Yleispelaajalle todella isosta 381 passimäärästä huolimatta on Hänninen paukuttanut palloa kenttään erittäin komealla 50.9% lukemilla! Ja tämä huolimatta siitä, että muut joukkueet tietävät Hännisen olevan Tiikereiden vaarallisin hyökkääjä, ja on torjuntataktiikkaansa varmasti muokannut myös sitä ajatellen. Määttäsen lisäksi myös Hänninen voi olla varma maajoukkuekutsusta kesälle. Hänninen on Tiikereille melkeinpä kaikki kaikessa, ja hänen loukkaantumistaan homma ei kestä, toivotaan että mies pysyy kasassa työmäärästä huolimatta.
Passari Välimaa on myös ollut mielestäni positiivinen yllätys. Hieman ehkä omintakeiselle tekniikalla passaava Välimaa joutuu kantamaan pelinrakentajan viittaa aivan yksinään, sillä mitään apua ei vaihtopenkiltä ole tarjota. Rekomaa on keskipelaajana suoriutunut roolistaan myös ihan mukiinmenevästi. Hyökkäysprosentti on 54.8% ja torjuntojakin on tarttunut jo ihan mukavasti 27kpl verran. Saman voi sanoa myös pelikaveri Leppälästä joka on hyökännyt koko liigan keskareista tällä hetkellä toiseksi eniten (141 kertaa) ja on tehnyt sen kelpo 58.9% tehoilla. Torjunnoissa Leppälä on jäänyt hyvin vähäisiin lukemiin (vain 12kpl) eritoten pelattuihin eriin nähden, joita Tiikereilla on liigan eniten. Toisen yleispelaajan tontti Tiikereillä vuotaa jonkin verran pahasti eritoten hyökkäyspuolella sillä sekä Lahti (34.8% hyökkäys) että varsinkin Mäkinen (24.3% hyökkäys) ovat olleet selkeissä hankaluuksissa verkolla.
Tiikerit kamppailee Loimun ja Ettan kanssa viidennestä sijasta ihan tosissaan. En tiedä voiko paukut riittää kapealla rosterilla välieriin saakka, mutta nuorten pelaajien esityksiä on aina mukava seurata, erityisesti Hännisen tekeminen kannattaa ottaa seurantaan jos ei vielä kaveri ole ennestään tuttu.
7. ETTA:
Todella isosti pakon edessä uudistunut Oulun Etta on kasannut taas tuttuun tyylinsä joukkueen hyvin nuorista suomalaislupauksista. Kuoksa on varmasti tiedostanut, että edellisestä kaudesta tasonpudotus tulee olemaan hirmuinen ja onkin joutunut lähtemään kauteen puhtaasti nuorien kehittäminen mielessä. Kaikki edellisen kasvatustyön hedelmät (Ronkainen, Hänninen, Jokela, Haapakoski) ovat nyt joko ulkomailla tai muissa seuroissa. Etta hankki runkopelaajikseen Loimusta loukkaantumisista kärsineen Marttilan ja suomalaisesta pääsarjalentopalloilusta vähäksi aikaa kadonneen Heleniuksen. Molemmat ovatkin olleet ETTAn tärkeimmät pelaajat tähän saakka. E
TTA on tähän saakka liigan häntäpäätä joukkueen kokonaistilastoja vertaillessa melkeinpä kaikilla osa-alueilla, paitsi vastaanotossa he kuuluvat keskikastiin. Täytyy kuitenkin huomioida, että ETTAn otteluohjelma alkukaudelle oli todella brutaali. Ensimmäisestä kuudesta pelistä he pelasivat kaikki ottelut liigan viittä parasta joukkuetta vastaan (Valepa x2, Savo, Hurrikaani, Akaa ja Loimu) ja näistä neljä ensimmäistä otteluaan vieläpä vieraissa. Ettan todellisesta tasosta onkin saatu parempaa kuvaa viimeisimmissä otteluissa kun se on pelannut myös häntäpään joukkueita vastaa kolme kertaa ja voittanut niistä jokaisen. Ettan rosteri on myös pelikäyttöön hyvin ohut, sillä vaikka nimiä on listassa useampia, ei Kuoksalla ole käytettävissään tulosta halutessaan kuin oikeastaan ohut hakkurivaihto Sorvojasta-Sosunoffiin. Ja tämäkin on todennäköisesti parhaimmillaankin hyvin näennäinen vaihto pelin kohentumista ajatellen. Marttilan, Sorvojan ja Heleniuksen rooli tuleekin olemaan erittäin suuri koko kauden ajan.
Palataan pelaajista oululaisten yleispelaajiin. Eritoten Heleniuksen rooli on ollut hirmuisen iso. 400 passia (46.5% onnistumisella) jo tähän mennessä hakannut Helenius on myös palannut sille tielle mitä häneltä nähtiin maajoukkueessa pelatessaan. Hyökkäykset lähtevät rohkeasti ja hyvältä korkeudelta, näyttää kuin mies olisi jälleen uudestisyntynyt peliin. Marttila on päässyt Heleniusta hieman pienemmällä hyökkäyskuormalla ja selviytynyt roolistaan ihan mukavasti (44.2% hyökkäys). Vastaanotossa Marttila on sen sijaan saanut eniten työtä Ettan pelaajista selviytyen siitäkin tähän saakka hyvin. Sorvoja on tullut takaisin liigaan ja alkaa päästä pikkuhiljaa vauhtiin 45.1% hyökkäystehoilla.
Keskitorjujista Niinivaara on ollut torjuntapelissä vallan hyvä 26:lla torjunnallaan, mutta on hyökkäyspelissä ollut tähän saakka hankaluuksissa 42.9% hyökkäyslukemillaan, jotka ovat keskipelaajalle auttamatta heikot. Joukkueen tärkeä runkopelaaja Väisänen on ollut loukkaantunut ison osan kaudesta tähän saakka ja hänen tilallaan kovaan paikkaan joutunut Tuomas Hänninen on käytännössä mukana kentällä vain täyttääkseen tontin. Passimääräkin hänelle on noin 1 passi per peli, joten vastustajan ei tarvitse vahtia keskitorjuntaa hänen kohdallaan lainkaan. Napattuna kuitenkin jopa 9 torjuntaa joka voidaan laskea mielestäni ihan hienoksi suoritukseksi, sen verran hankalaan rakoon on nuori mies joutunut pelaamaan. Passari Jylhän passi heittää edelleen välillä aika lailla, eikä tarkkuutta tunnu löytyvän tasaisesti.
8. Vantaa Ducks:
Vantaalla lähdettiin kauteen pitkälti melko tutuilla pelaajilla, ja muutamille pelipaikoille hankittiin apuja ulkomailta. Hakkuriksi hommaattiin Serbiasta Strugar, joka on hoitanut tonttiaan kuitenkin melko puhtailla papereilla tilastoja katsellessa, sillä mitään hirveää pallotykkiä ei ollut odotettavissakaan. Passariksi hommaattin Loimun Hershkon maajoukkue toveri Millstein, joka on mielestäni ollut pettymys. Joukkuetilastoissa Ducks on kolmen viimeisen joukossa jokaisessa kategoriassa ja pahnanpohjimmainen siinä tärkeimmässä, eli hyökkäyksessä. Yksittäisten pelaajien kohdalla asiaa käydäänkin tarkemmin läpi, mutta varsinkin laidoissa on Ducksilla selkeitä ongelmia hyökkäystehojen kanssa.
Ducksin kohdalla kannattaa kuitenkin muistaa, että he lähtevät sarjaan hyvin maltillisella budjetilla rahallisesti eikä mopo yleensä ole lähtenyt myöskään keulimaan vaikka menestystä ei olisi tullut. Eli apuja ei ole hankittu hätäpäissään seuran rahatilanteeseen verrattuna liian isolla summalla ja näin seura on pysynyt tasaisesti liigassa vaikka menestystä ei ole tullutkaan toivotulla tavalla. Joukkueelle pudotuspeleihin pääseminen on kuitenkin täysin realistista, ja se käy siitä kovaa kamppailua Hurmosta ja Lakkapäätä vastaan. Tämä kolmen ryhmä onkin keskenään hyvin tasainen. Kauden alussa Ducks otti tärkeät voitot juuri pahimmista kilpakumppaneistaan.
Serbihakkuri Strugar on ollut hyökkäyspäässä selvästi isoimmalla vastuulla saaden jopa 372 passia, joka on liigan hakkureista kolmanneksi eniten. Strugar on hyökännyt näistä pisteen 45,4% kerroista. Ei ehkä mikään maailmankaataja lukuna itsessään, mutta mielestäni kuitenkin ihan onnistuminen Serbiltä. Mikään puhdas voimahakkuri ei ole kyseessä ja vasurin lyöntisuunnat näyttävät omaan silmääni aika selkeiltä, ja joissakin peleissä hänestä on otettukin paljon peräkkäisiä puolustuksia hyvällä puolustuksen sijoittumisella. Siihen nähden hyökkäysprosentit ovat kuitenkin ihan järkevällä tasolla.
Toiseksi suurta roolia passien määrässä Ducksista saa yleispelaaja Kyrölä (274kpl), mutta hyökkäysprosentti on painunut aika alhaiseksi (33.6%). Kyrölä on kuitenkin Vantaan yleispelaajista tällä hetkellä parhaassa kunnossa ja siksi heille tärkeä. Toista paikkaa on vaihtelevasti pelannut Kattelus(29.4% hyökkäys), Marko Määttänen(42.2% hyökkäys mutta vain 100 passia) ja Kankaanpää(33.7%) hyökkäys. Kokenut Kankaanpää on tasaisesti joka vuosi ollut nyt loukkaantuneena ja ikäkin alkaa tehdä tehtäviään, niin tehot ovat tippuneet samaa matkaa. Keskitorjujista Lauri Lehtonen on ollut tilastoissa hyvinkin pirteä yllätys. 23kpl torjuntoja ja 58.3% hyökkäys ovat hänelle hieno tasonnosto. Lehtonen on myöskin ollut Ducksin keskipelaajista selkeästi paras. Vieressä Vallin on ottanut 15 torjuntaa ja hyökänyyt 50.7% onnistumistehoilla.
Ducksilla on täydet mahdollisuudet pudotuspeleihin 8. sijalta, mutta luonnollisesti silloin vastaan tuleva runkosarjan ykkönen on käytännössä mahdoton tehtävä puolivälierissä.
9. Hurmos:
Joensuun miehet ovat kasanneet joukkueensa pitkälti ulkomaalaispelaajien ympärille. Yleispelaajaksi hankittiin norjalainen Huus amerikan yliopistoista. Hänen maanmiehensä Östvik valittiin keskitorjujaksi ja hänen rinnalleen Bahaman Stuart myös usan yliopistosarjasta. Latvialainen biitsimies Gabdullins tuli täyttämään hakkurin paikkaa ja passariksi vielä usalainen Foley. Eli käytännössä Hurmoksella olisi parhaillaan kentällä melkein pelkästään ulkomaan miehiä. Sarjan uusin tulokas onkin esittänyt paikoittain ihan pirteitäkin otteita, mutta hyvin onnistuneen hankinnan Gabdullinsin loukkaantuminen kauden alussa oli todella iso takaisku, ja tämän paikkaaminen ilman lisähankitoja tulee olemaan Hurmokselle melkeinpä tekemätön paikka. Eritoten sen takia kun se myös sitoo Louhelan pelkästään hakkurin paikalle ja heikentää siten yleispelaajaosastoa.
Hurmoksella on ollut myös taloudellisesti todella hankalaa jo ykkössarjassa, saa nähdä miten pitkälle paukut riittävät liigassa. Toivottavasti riittävät. Joukkuetilastoissa Hurmos on kuitenkin hieman yllättäenkin keskikastia melkein kaikissa kategorioissa, joten sarjataulukon tulos on ehkä pienoinen pettymyskin niihin peilaten.
Joukkueen parhaita pelaajia ovat tähän saakka olleet hakkurin tontilla pelanneet Gabdullins (joka ei enää siis ole joukkueessa) ja kokenut Louhela. Louhela on ollut joukkueelleen tärkeän monipuolinen ja on hyökkänyt ihan hyvin (49% hyökkäys). Nämä hyökkäystehot olisivat vain tärkeä lisä yleispelaajan paikalla, koska siellä on Huusin lisäksi nyt melko autiota. Räsänen on aika kovilla liigan vaatimustason kanssa, mutta on vielä kuitenkin suoriutunut mielestäni odotuksiin nähden hyvin 40.6% hyökkäyksellä vaikka vastaanoton kanssa onkin ollut välillä selviä hankaluuksia. Huus puolestaan on täyttänyt roolinsa tähän saakka vallan onnistuneesti. Hän on hyvä vastaanotossa ja saa myös eniten passeja tämän hetken joukkueen pelaajista. Passitkin hän on on hakannut menemään 42.9% onnistumisella. Virheprosenttin on tosin puolestaan liian korkea ollessaan 24%, joka on ihan heikoimpia yleispelaajien keskuudesta.
Passari Foley ei ole ulkomaalaishankintana varsinaisesti vakuuttanut vaan Karjalainen on saanut häntä enemmän vastuuta. Keskitorjujat Stuart (55.1% hyökkäys, 17 torjuntaa) ja Östvik (56.4% hyökkäys ja 12 torjuntaa) ovat olleet aika lailla odotetun kaltaisia. Eli täyttävät paikkansa, mutta kumpikaan ei kuulu liigan kärkeen.
Hurmoksella on Ducksin tavoin ihan hyvät mahdollisuudet siihen viimeiseen pleijaripaikkaan. Joko yleispelaajan tai hakkurin hankinta loukkaantuneen tilalle helpottaisi hommaa huomattavasti, mutta voi olla että budjetti ei sitä anna myöten.
10. Lakkapää:
Monen muun joukkueen tavoin myös Lakkapää koko selkeitä muutoksia joukkueessaan edelliseen kauteen verrattuna. Kaikki ulkomaalaisvahvistukset vaihtuivat, ja jokainen melkeinpä heikompaan suuntaan. Lakkapään perinteiden tavoin iso osa näistä hankinnoista otettiin Pohjois-Amerikasta. Yleispelaajaksi hankittiin Gavin Taylor, hakkuriksi Regan Fathers ja liberoksi Ryan Manoogian. Tämän lisäksi keskelle saatiin Slovakian maajoukkueesta Jakub Kovac. Lemola tuli myös takaisin Akaasta. Joukkue on kärsinyt erittäin suurista virhemääristä ja tasaisuuden puutteesta koko alkukauden ajan. Onkin helppo nostaa Lakkapää kauden suurimmaksi pettymykseksi tähän saakka. Ennen Rovaniemen on ollut hankala reissu monelle joukkueelle, mutta tällä hetkellä tuntuu että jokainen käy sieltä pisteet itselleen hakemassa. Puhumattakaan Lakkapään heikoista vierasesityksistä. Asiaa ei helpota, että Lakkapään sarjaohjelma on tähän saakka ollut hyvin suotuisa, sillä he ovat pelannaat 11:stä ottelustaan vain 3 vieraissa. Seuraavat 5 peliä ovat kaikki vieraissa ja kaikki sarjan top-6 joukkueita vastaan, tuskin homma ainakaan helpottuu.
Myös valmentaja Tuomi sietää saada osansa kritiikistä vaikka ei tällä materiaalilla voi ihmeellisiä tuloksia odottaakaan. Mutta hän on ilmeisesti ollut mukana kuitenkin valitsemassa pelaajiaan ja sanoi saaneensa sen kaltaisia pelaajia kuin oli haussakin (toki budjetti varmaan antanut aika tarkat rajat). Lakkapäälle ja Tuomen joukkueelle tuttu vahvuus eli torjuntapelikin on ollut tällä kaudella koko liigan huonointa, eli selvästi ongelmia on ollut. Myös syöttötehot ovat Hurmoksen kanssa liigan huonoimmat.
Joukkueen hakkurina pelaava Regan Fathers on saanut eniten passeja koko liigasta (406kpl) ja on parantanut otteittaan viimeisimmissä peleissä. Hyökkäysprosentti (45.3%) ei vielä maailmaa mullista, mutta suunta on kuitenkin parempaan. Virheprosentti 21.6% tosin pitäisi myös saada menemään hieman pienempään suuntaan. Yleispelaajista Gavin pelaa vähillä virheillä (11.7%), ja on onnistunut pisteenteossa 44.8% ajasta. Luvut ovat mielestäni paremmat miltä pelaaja on näyttänyt kentällä. Vastaanotossa on sen sijaan parannettavaa tilastoissakin. Toisena yleispelaajana pelannut Lemola loukkaantui ja sen jälkeen toista paikkaa on enimmäkseen hoitanut Koskela. Myös Korhonen on käynyt kentällä, mutta hänen hyökkäystehonsa ovat aivan pohjalukemissa. Joukkueen pirtein esiintyjä onkin tilastojen mukaan kenties ollut slovakkikeskari Kovac, joka on koko torjuntatilaston piikkipaikalla. Hyökkäystilastot eivät tosin keskarille ole hääppöiset (51%). Toista keskarin paikkaa on täyttänyt Hautala.
Lakkapää omaa myös mahdollisuudet pudotuspeleihin, mutta alku on ollut kyllä hankala. Ja kun luvassa on vieraspeliputki, voi olla että Lakkapää tippuu taistosta vain kauemmas.
Sitten mennäänkin niihin top-listoihin. Eli tässä muutamia erilaisia listauksia pelipaikoittain kaudesta tähän saakka:
TOP 5 PARHAAT HAKKURIT:
1. Urpo Sivula (AKAA)
2. Olli-Pekka Ojansivu(SAVO)
3. Antti Ropponen (HURRIKAANI)
4. Mikko Oivanen (VALEPA)
5. Windson Ferreira (LOIMU)
TOP 5 PARHAAT YLEISPELAAJAT:
1. Miro Määttänen (SAVO)
2. Jiri Hänninen (TIIKERIT)
3. Sakari Mäkinen (HURRIKAANI)
4. Antti Siltala (SAVO)
5. Jan Helenius/Niko Suihkonen (ETTA)/(VALEPA)
TOP 5 PARHAAT KESKITORJUJAT:
(Tämä on oikeasti mielestäni yllätyksellinen, mutta kun puhtaasti arvioidaan pelkästään tätä kautta ja tilastoja niin nämä nimet nousevat aika selkeästi esiin)
1. Rodrigo Leitzke (SAVO)
2. Henrik Porkka (HURRIKAANI)
3. Mart Naaber (AKAA)
4. Jakub Kovac (LAKKAPÄÄ)
5. David Pettersson (VALEPA)
TOP 5 PARHAAT PASSARIT:
1. Inoslav Krnic (HURRIKAANI)
2. Fedor Ivanov (SAVO)
3. Anton Välimaa (TIIKERIT)
4. Mikko Esko (VALEPA)
5. Akseli Lankinen (AKAA)
TOP 5 PARHAAT LIBEROT:
1. Voitto Köykkä (AKAA)
2. Avery Aylsworth (LOIMU)
3. Josh Ayzenberg (SAVO)
4. Aleksi Mutka (VALEPA)
5. Niklas Breilin (TIIKERIT)
MESTARUUSLIIGAN TOP 3 PARHAAT PELAAJAT PELIPAIKOISTA RIIPPUMATTA TÄHÄN SAAKKA:
1. Miro Määttänen (SAVO)
2. Jiri Hänninen (TIIKERIT)
3. Urpo Sivula (AKAA)
Kommentit
Lähetä kommentti